Rummun synty

Rummun synty
Tältä sivulta löydät kuvauksen eräästä rummunsyntypäivästä.

Kuvien rumpu syntyi kauniina toukokuun lopun päivänä poikkeuksellisesti ulkosalla. Mukana minulla oli toinen rumpu Äitirumpuna tai seremoniarumpuna, ja lisäksi kristallimaljoja, kristallikalloja ja tietysti Iida-koira.

Koottuani rummuntekotarpeet, soittimet ja kristallikallot pihalle kauniisti tapahtumaa todistamaan ja siunaamaan hiljennyin, soitin aloitussoiton emorummulla ja maljoilla ja toivotin syntyvää rumpua tukevan henkiväen ja energian paikalle.

Rumpu kootaan valitsemalla sopiva nahka ja sopiva kehä. Molemmat toivotetaan tervetulleiksi ja nahkaan piirretään kehää mallina käyttäen ympyrä, joka riittää rummunkalvoksi. Kalvonahka rei’itetään kiinnittämistä varten ja asetetaan likoamaan. Nahasta leikataan lisäksi nyörejä kalvon kehälle sitomiseksi. Myös nyörit liotetaan.

Nahkojen liotessa kehä vahataan sopivalla vahalla. Vaha voi olla värillistä tai kirkasta, kuten tämä kehä halusi.

Tämän jälkeen rumpunahkan voi värjätä haluamillaan väreillä. Minä käytän vesiliukoisia pulveripetsejä. Veteen liuotetut värit odottavat nahkaa valmiina omissa ämpäreissään. Joskus nyöritkin värjätään.

Usein kehää ja nahkaa valitessa syntyy ajatus, tunne tai kokemus tulevasta rummusta. Kehä saattaa jo vanerista sitä tehdessäni kertoa millaisiin energioihin se vihkiytyy tai asettuu—millaisia energioita se tavallaan tulee soittamaan ja laulamaan. Minun oma pyyntöni ja siunaukseni rummulle on kaunein valo ja rakkaus, joka rummun haltijaa palvelisi.

Yleensä koen rummun eri tekovaiheissa kaikenlaista geometriaa, kuten tänäänkin runsaasti. Sanoja geometrialle minulla ei ole, mutta symbolit vaikuttavat ja tavallaan tulevat rummun laatuun valon tai rakkauden koodeiksi.

Liotusveteen valikoituvat kristallit tai kallot kertovat usein vahvasti siitä, millaisia energioita itse rumpuun tulee. Tänään itse kehän energia oli jokseenkin ”tyhjä” ja vaikeasti määritettävä. Kivien energiat sen sijaan olivat selvästi iloisat, valoisat, lempeät ja tyytyväiset. Nahka kaipaa liotessaan painoja ja kivet välittävät rummulle omia laatujaan.

Kuvassa soittelen ja laulelen likoamassa olevalle nahalle. Oman tunteen seuraaminen on rumpua tehdessä tärkeää.

Tällä kertaa synnytys oli siitä mielenkiintoinen, että kauniista kokemuksesta huolimatta rummun varsinainen laatu jäi pitkälti mysteeriksi tai vaikeaksi sanoittaa.

Usein jännittävin vaihe rummunteossa on nahan värjääminen. Nahkaan tulevista väreistä voi olla ennalta selväkin käsitys. Joskus taas voi olla ajatus niistä energioista, joita värit kuvastavat. Silti värit ja niiden muodostamat kuviot aina jollain tapaa yllättävät. Usein jätänkin valinnat värien suhteen ennalta ajattelematta aavistuksia lukuunottamatta, ja annan nahan, kehän ja värien yllättää. Tosin tykkään myös maalata petseillä teelusikan kanssa sitten, kun värimaailma alkaa aueta 🙂

Ennen rummun solmimista kehälle solminnassa käytetyt nyörit vielä venytetään.

Ulkona rumpua tehdessä on hyvä seurata, ettei aurinko tai tuuli kuivata rumpua ja nyörejä liikaa ennen kuin sidonta on valmis.

Rummun valmistuttua minulla on tapana soitella emorummulla ja maljoilla uudelle rummulle tervetuliaisiksi, ja kiitokseksi kaikelle mukana olleelle rakkaudelle. Tämän jälkeen leikkaan solminnasta jääneet nyörit.

On valtavan hienoa saada yllättää itsensä rummulla ja saada antaa rumpu eteenpäin jollekulle, joka sen kanssa elävöityy.

Rummun annetaan kuivua muutamia päiviä ennen kuin sitä koetetaan. Kunnolla soittokuiva rumpu on noin viikon kuluttua. Kuivuessaan rumpu vielä vaihtaa hiukan väriä. Jotkut sävyt saattavat tummentua ja toiset vaalentua.

Alta löydät vielä muutaman kuvan valmiista rummusta ja yhden minusta. Tilatessasi minulta rummun saat tarvitessasi sen mukana myös sinua ja rumpua ajatellen tehdyn kapulan.

Yleensä on ollut tapana lähettää lisäksi joko rummuntekopäivältä pieni kiva video, tai muutaman kortin tulkinta rummulle ja sinulle tähän hetkeen.

Kiinnostuessasi ota yhteyttä!